Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Roolipeli

Täällä saatte roolia niin oman klaanin keskeisiä kohtaamisia ja keskusteluita, kuin eri klaanien välisiä tapaamisia esim. rajapartioissa. Roolit eivät kytkeydy tarinoihin hirveästi, eli voit olla rooleissa partioissa ja tarinoissa leirissä, mutta hahmosi ei voi olla tarinoissa musta ja rooleissa valkoinen tmv!
 

Säännöt: 

1. Autohittaaminen sallittu vain pienesti! Saat esimerkiksi sanoa, että olet mestarisi kanssa saalistamassa muttei mitään tappamista, satuttamista tai puheen autohittaamista kiitos!

2. Ei munchausta, metapelaamista taikka teleporttaamista.

3. Ei mitään järjetontä, kuten lentäviä pinkkejä sekokissoja jotka metsästävät sinisiä jättimäisiä oravia!

4. Kirjoita jokaisen roolin alkuun kissasi nimi, klaani ja paikka jossa sillä hetkellä olet!

5. Realistisuus rooleissa; pentu ei voi voittaa päällikköä!

6. Pyydä lupa liittyneiden viekussa suurempien kohtaamisten, kuten rajakahakoiden roolimiseen! Myös eri klaanien välisiin suhteisiin (=kissat tapaavat useasti ja etukäteen sovitusti) pitää pyytää lupa!

→ pisteidenhakuviekkuun

Roolipeli  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Untuva

16.09.2017 09:42
Korppitassu || Huurreklaani || Leiri

Sotureita ja oppilaita virtasi kohti mäyrää, minua ja Surusiipeä. Mäyrä oli onnistunut heittämään minut selästään ja nyt peto oli tulossa minua kohti. Tiesin, että vain yksi käpälän isku voisi tappaa minut. Nousin ylös ja juoksin kohti mäyrää. Tassuni kuitenkin veivät minua hetki hetkeltä sivummalle lähestyessäni mäyrää. Olin niin lähellä, että väistin sivulle jolloin mäyrä kynsineen sai viillettyä kylkeeni viillon. Kylkeäni kirpaisi, mutta kun huomasin kuinka soturit kävivät mäyrän kimppuun ja soturi ja pari oppilasta olivat tulossa luokseni uskalsin painaa silmäni kiinni ja vajota pimeyteen.

//23. Suru? (Viillosta kerron lisää liittyneiden viekussa)

Nimi: Viiksi

16.09.2017 09:21
Korppisulka, Loiskeklaani, Hämyklaanin raja

Kohautin lapojani.
"En minä tiedä", vastasin. Huomasin, että Tuliperho tärisi hiukan, ja painauduin häntä vasten , jotta hän pysyisi lämpimänä. Toisaalta turkkini oli yhä kostea uimisen jäljiltä, enkä ollut varma oliko minusta hyltyä vai haittaa.

//Rooli 1. Tuli?

Nimi: Perho

16.09.2017 09:14
Pihlajatassu || Huurreklaani || Leiri

Irrotan pennun tassustani ja heitän se kauemmaksi. Tylsistyn tähän helppoon taisteluun ja kävelen rennosti ulos leiristä. Päätän lähteä tutkimaan muita reviirejä. Suunnistan aluksi Viimaklaanin reviiriä kohti.

// Rooli 1. Joku Viimasta?

Nimi: Perho

16.09.2017 09:11
Tuliperho || Hämyklaani || Loiskeklaanin raja

"Tottakai voimme! Mutta mitä tekisimme nyt?" kysyin mustavalkealta kollilta. Aurinko oli laskenut jo aikaa sitten, ja viileä tuuli sai minut tärisemään. Porhistin turkkiani pitääkseni itseni lämpimänä.

// Rooli 1. Korppi?

Nimi: Uuna

16.09.2017 08:27
Surusiipi || Huurreklaani || Leiri

Sain raotettua hiukan sinisiä silmiäni. Kylkeeni särki, ja kyyneleet sumensivat silmiäni. Sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, kun näin Korppitassun kamppailevan yksin suurta myyrää vastaan.
"Ei!" yritin huutaa, mutta ääntä ei vain tullut ulos pienestä suustani. Hoipertelin pitkillä tassuilleni kohti mäyrää, mutta juuri silloin joku töytäisi minut kumoon. Klaanitovereitani vyöryi aukiolle pesistään kamppailemaan suurta mäyrää vastaa. Henkäisin kivuliaasti ja tunsin, kuinka joku kantoi mua kohti lämmintä ja turvaisaa parantajan pesää. Ajatukseni olivat sekaisia, kun joku käski minun levätä ja pysyä paikoillaan, ja hävisi sitten hävisi pesästä. Päässäni humisi, ja sydämeni tuntui pysähtyneen. Suljin silmäni hitaasti, ja yksinäinen, kuuma kyynel vieri veriselle poskelleni.

//22. Korppu?

Nimi: Untuva

16.09.2017 08:21
Korppitassu || Huurreklaani || Metsä

"Korppitassu, apua!" kuului hyvin kimakka ja kova kiljaisu. Se kuului Surusiivelle. Rynnistin suuaukolta äänen suuntaan niin nopeasti kuin tassuistani pääsin. Sitten näin ison, kookkaan olennon. Ei, se oli peto! Mäyrä! Naaraskissa makasi maassa. Mäyrä käveli häntä kohti.
"Ei älä koske häneen!" karjuin niin lujaa kuin pystyin. Loikin kohti isoa mäyrää ja hyppäsin sen selkään kynnet ulkona. Kuulin takaani jotakin ääntä, mutten erottanut sitä. Tiesin, että minua odotti varma kuolema, mutta sain uutta voimaa pysytellä mäyrän selässä. Ääni voimistui, mutten vieläkään erottanut sitä. Oliko joku tulossa auttamaan?

//22. Suru?

Nimi: Uuna

16.09.2017 06:11
Surusiipi || Huurrrklaani || Metsä

Metsä oli pimeä ja hiljainen. Ensimmäiset hopeahännän soturit katselivat jo meitä hämärtyvältä taivaalta, ja maa alkoi huurtua. Viileä, hiljainen tuuli heilutteli suurten puiden oksia, ja lennätteli maassa rapisevia punaruskeita lehtiä. Lehtisateen aika oli jo tulossa kovaa vauhtia metsää kohti; sen saattoi haistaa raikkaasta ilmasta, johon sekoittui ripaus jotakin hyvin mieluisaa. Hopeanharmaa raidallinen turkkini heilui hiukan hennossa tuulessa kävellessäni rakkaan ystäväni rinnalla kohti hiljalleen hiljentyvää leiriä. Yhtäkkiä havahduin kuitenkin Korppitassun kysymykseen.
"Mennään vain", kuiskasin haukotellen makeasti. Juuri silloin leirin sisäänkäyntitunneli ilmestyi eteemme, ja olimme perillä kotona. Hidastin kävelyvauhtiani, kunnes pysähdyin kokonaan. Nuolaisin Korppitassun pörheää päälakea hiljaisesti kehräten, ja vilkaisin viimeisen kerran hänen silmiinsä.
"Hyvää yötä Korppitassu", naukaisin hymyillen, ja käännähdin ympäri. Loikin tuuhea häntäni pystyssä sojottaen hämyiseen ja kotoisaan leiriin. Harvinaista kyllä, kukaan ei ollut vartiossa. Kohautin lapojani haukotellen muutamaan otteeseen, ja hiivin varjoissa kohti sotureiden pesää. Yhtäkkiä kuulin kuitenkin rasahduksen takanani. Vaaleanpunainen suuni avautui huutoon, mutta ääntä ei tullut. Minut yllättänyt peto hiipi yhä lähemmäs ja lähemmäs minua hampaat irvessä, kuola suupielestä valuen. Kirkaisin vaimeasti, kun peto sivalsi kynsillään solakkaa kylkeäni. Silmät kivusta sumentuen kavahdin taaksepäin.
"Korppitassu, apua!!" kirkaisin vielä niin kovaa kuin jaksoin, kun valkomusta mäyrä käveli uudelleen minua kohti. Miksi kukaan leirissä ei herännyt? Miksi kukaan ei auttanut minua? Sitten kaikki pimeni ja hämärästi tunsin kaatuvani kostealle ja kylmälle maalle.

//21. Korppu?

Nimi: Untuva

15.09.2017 16:16
Korppitassu || Huurreklaani || Metsä

"Palataan vain", sanoin tassutellen eteenpäin huurtuneella maalla. Olisimmepa voineet viettää koko yön täällä kahdestaan. Olisin halunnut olla vielä edes vähän aikaa Surusiiven kanssa, mutta meidän oli palattava leiriin. Toivottavasti kukaan ei olisi huomannut mitään, varsinkaan mestarini, sillä en halunnut kertoa kenellekään muulle rakkaudestamme ennen kuin oikeasti saisimme olla kumppaneita. En halunnut mitään rangaistusta jos siitä edes sellaista tulisi...
Ravistelin päätäni ja karkotin kaikki ajatukset taka-alalle. Nyt kuitenkaan ei ollut aika ajatella tuollaista.
"Mennäänkö sitten huomenna oikeasti metsästämään?" maukaisin ilmoille kysymyksen.

//21. Suru?

Nimi: Uuna

15.09.2017 06:02
Surusiipi || Huurreklaani || Metsä

Hymyilin Korppitassulle leveästi ja hento kehräys kurisi kurkustani hiljaiseen metsään.
"Palataanko leiriin?" naukaisin hiljaa. Haikeus painoi sydäntäni. Päivä Korppitassun kanssa oli ollut ihana, ja olisin halunnut nukkua hänen vierellään ja olla ikuisesti hänen kanssaan, mutta minun oli palattava sotureiden pesään. Otin varovaisen askeleen viileästä ilmasta huurtuneella maalla ja nuolaisin Korppitassun sileää päälakea, kuin kertoakseni, kuinka paljon komeasta, nuoresta kollista välitin.

//20. Korppu?

Nimi: Untuva

14.09.2017 20:16
Korppitassu || Huurreklaani || Metsä

"Tuota... Anteeksi etten kertonut tätä aiemmin...", Surusiipi aloitti haparoivalla äänellä. Kysymykset jyskyttivät päässäni. Miksi hän pyytää anteeksi? Mitä hän ei ole kertonut aiemmin? Onko tämä pahakin asia?
"Olen puolisokea", naaraskissa naukaisi hiljaa ja katsoi pyöreillä silmillään minua. Puolisokea? Oliko Surusiipi todella puolisokea? Miksei hän ollut kertonut aiemmin? Miksi vasta nyt?
"Surusiipi", sain naukaistua hiljaa. Räpyttelin silmiäni ja katsoin pää hieman kallellaan puolisokeaa naarasta. Ei, ei hänessä ollut mitään vikaa. Hän oli täydellinen. Hän oli juuri sellainen naaras, jota rakastaisin aina ja ikuisesti. Hän oli kaunis. Hänen silmänsä olivat kauniit, eikä minua haitannut, vaikka toisella niistä hän ei nähnytkään mitään. Hän oli edelleenkin se sama kaunis, ihana naaras, jota rakastin.
"Surusiipi... kiitos, että kerroit", mau'uin hiljaa hymyillen, "eikä minua haittaa, vaikka oletkin puolisokea."
Hymyni leveni entisestään katsellessani soturia. Hän näytti entistä kauniimmalta kun Hopeahännän antama valo siivilöityi puiden välistä hänen turkilleen.
"Eihän se sinun vikasi ole", sanoin, "eikä se ole kenenkään vika. Olet noin juuri täydellinen."

//20. Suru?

Nimi: Uuna

11.09.2017 19:27
Surusiipi || Huurreklaani || Metsä

Seurasin Korppitassun esimerkkiä, ja nousin itsekin pitkille ja jäykille tassuilleni venyttelemään haukotellen pitkästä istumisesta kylmällä maalla jäykistyneitä jäseniäni. Kuuntelin Korppitassun sanoja miettiväinen hymy huulillani. Kun kolli lopetti puhetulvansa, siirsin sinertävän katseeni häneen. Sokeaan silmääni särki jo, mutta pidin sen silti auki katsoessani toverini komeita kasvoja. Miettiessäni nopeasti, mitä kollille sanoisin, mieleeni juolahti, etten ollut koskaan maininnut ystävälleni olevani sokea. Paksun turkkini alla nahkaani alkoi kuumottaa. Jos kertoisin puolisokeuteni nyt, olisiko Korppitassu vihainen? Entä jos hän ei sitten enää rakastaisikaan minua? Työnsin ajatukset mielestäni. Nyt vastaisin kollin kysymyksiin, ja sitten voisin ehkä kertoa puolisokeudestani. Tuskin Korppitassu olisi vihainen...
"Hmm... Ehkä palataan vain suorinta tietä leiriin ja saalistetaan vasta huomenna. Nyt taitaa kuitenkin olla liian myöhä..." naukaisin hitaasti, katsellen hämärtyvälle taivaalle mietiskellen, minne ensimmäiset Tähtiklaanin soturit olivat jo tassutelleet.
"Sanotaan kyselijöille, että olimme haukkaamassa raitista ilmaa pitkällä kävelyllä, ja tarkistimme samalla rajat", jatkoin päättäväisesti. Lausehan oli puoliksi aivan totta. Mehän olimme olleet kävelyllä. En halunnut kuitenkaan valehdella klaanitovereilleni, joten minua alkoi kuitenkin heti kaduttaa, että olin edes ehdottanut pientä valhetta. Juuri, kun olin avaamassa uudelleen suuni, tajusin, että nyt olisi ehkä oikea aika kertoa sokeudestani. Nahkaani kumotti hopeanharmaan turkkini alla, ja katselin varpaitani hämilläni.
"Tuota... Anteeksi etten kertonut tätä aiemmin..." aloitin haparoivalla äänellä.
"Olen puolisokea", naukaisin hiljaa ja katsoin pyöreillä silmilläni Korppitassun reaktioa. Jäin sydän kiihkeästi pelosta pamppaillen odottamaan oppilaan vastausta.

//19. Korppu?

Nimi: Untuva

11.09.2017 16:03
Korppitassu || Huurreklaani || Metsä

"Kannatan. Pian peräämme varmaankin lähetetään etsintäpartio", naurahdin hymyillen ja nousin ylös venytellen raajojani.
"Mutten usko, että ehdimme enää ennen pimeän tuloa kamalasti saalista saamaan... mitä jos joku kysyy missä olimme?" maukaisin hieman hätäisesti. En todellakaan halunnut toisten alkavan kysellä asioita, jotka eivät heille kuuluisi.

//19. Suru?

Nimi: Uuna

11.09.2017 14:43
Surusiipi || Huurreklaani || Metsä

Hätkähdin hiukan. Sisälleni levisi ihanan lämmin tunne katsoessani Korppitassun mantelinmuotoisiin silmiin. Kollin sanat jäivät soimaan päähäni, ja minusta tuntui, etten koskaan voisi unohtaa niitä.
"Kiitos", naukaisin hiljaa lempeiden ja hiljaisten kehräysteni lomasta.
"Tuota... Korppitassu?" aloitin ujosti tärisevällä äänelläni.
"Menisimmekö nyt sinne saalistamaan? Klaanissamme aletaan kohta varmaan jo huolestua, kun olemme olleet lähes koko päivän poissa", naukaisin, ja hymyilin kollille hiukan vaivaantuneesti viitaten paksulla hännälläni hämärtävälle taivaalle.

//18. Korppu?

Nimi: Untuva

08.09.2017 11:05
Korppitassu || Huurreklaani || Metsä

Vedin naaraan ihanaa tuoksua sisääni painaen nenäni yhä tiukemmin soturin turkin sekaan. Surusiiven siirtäessä katseensa minuun huulilleni nousi hymy ja nostin päätäni ylemmäs nähdäkseni naaraan paremmin. Hymyni leveni entisestään kun katsoin Surusiiven kauniita silmiä.
"Olet...", etsin oikeaa sanaa, jolla jatkaisin lausetta.
"Olet erittäin kaunis", maukaisin hymyillen lempeästi.

//Rooli 18. Suru? (Sori kun kesti :/)

Nimi: Uuna

06.09.2017 06:48
Surusiipi || Huurreklaani || Metsä

Viimeinen kyynel tipahti huurtuneelle maalle. Viileä turkki pörrötti pitkää turkkiani, ja painauduin yhä lähemmäs lämmintä Korppitassua.
"Korppitassu", naukaisin värisevällä äänelläni, kuin varmistaakseni, että kolli oli varmasti läsnä juuri tässä hetkessä.
"Rakastan vain sinua. Niin, ja olet oikeassa..." kuiskasin hiljaa. Pieni lämmin tulle levisi sydämeeni kollin lämpöisen hengityksen höyrytessä korvani vieressä, ja tämän pehmeän turkin koskettaessa omaa turkkiani. Nostin katseeni maasta ja annoin pienen, ihanan hymyn nousta huulillrnhuulilleni. Siniset silmäni hapuilivat Korppitassun katsetta tuttu kimallus ja tuike mukanaan.
"Kaikki on hyvin", toistin kollin sanat, kuin vaemistuakseni niistä. Juuri silloin auringonvalo tuntui muuttuvan lämpöisemmäksi ja hyrisevä, möreä kehräys karkasi kurkustani.

//17. Korppu?

©2017 Tuisketuuli RPG - suntuubi.com